Yö on levoton,
olen taas nähnyt unta,
painajaiset ovat seurani,
sieltä ne kumpuavat,
omasta alitajunnastani,
sinne ne ovat syöpyneet,
ja yöllä vainoavat minua,
enkä minä niiltä rauhaa saa,
vaikka kuinka haluaisin.
Joku sanoo ”miten sairas sinä olet”,
tai sitten joku tuttu henkilö,
siinä hän ajaa minua takaa,
enkä minä tästä eroon pääse,
vaikka kuinka yrittäisin.
Miten ihmisen mieli särkyy,
se on rakennuttu siten,
että jotkut tapahtumat jäävät,
kätkeytyvät mielen syövereihin,
ne ovat niin voimakkaita,
ja unessa ne voivat seurata,
jokaista ihmistä elämän loppuun,
siihen viimeiseen hetkeen asti.
Siinä minä taas olen,
täydessä paniikissa,
herään ja ihmettelen,
nukunko minä vielä hetken,
tässä omassa sängyssäni,
vai joko nousen ylös,
syön jotakin tai luen,
että mieleni saisi uutta,
jotain parempaa ajateltavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti