Katson alas laaksoon,
ja näen monet maan värit,
laajana aukeavat laaksot ja kukkulat,
ja kuivuneet jokien uomat,
ja ihmettelen tätä avaruutta.
Näen kotkien liitelevän korkeuksissa,
ja tunnen lämpimän tuulen kasvoillani,
ja olen kuin uudelleen syntynyt,
tämän kaiken suuruuden edessä,
mitä maailma taas näyttää minulle!
Jos voisi unohtaa huonot päivät,
ja poimia vain muistoihin nämä,
kauniit ja kirkkaat hetket,
auringon kultaamat pilvet,
ja hohtavan iltataivaan,
voisiko ihminen olla onnellisempi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti