Monet ihmiset odottavat jonkun toisen kuolemaa,
vartovat ja valvovat jokaista askelta ja päivää,
kuin ruumiinvalvojaiset olisivat parasta heidän elämässään,
sillä toisella ihmisellä ei ole heille mitään virkaa,
eikä toisen ihmisen elämällä ole merkitystä,
vaan hänen toivotaan poistuvan mahdollisimman nopeasti.
Mutta kaikesta huolimatta on ihmisen oikeutus,
elää vielä kun on olemassa elämän mahdollisuus,
vaikka sitä olisikin jollakin tavalla kavennettu,
ja viety kaistele elämässä pois kadoksiin,
on meillä mahdollisuutemme elää elämäämme,
niillä voimilla ja resursseilla joita on jäljellä.
Miksi kerron tämän, että elämässä on aina toivoa,
vaikka on paljon toivottomuutta ja epävarmuutta,
vaikka äänet sanoisivat yöllä että tule pian kuolemaan,
ei periksi kannata niille siinä tilanteessa antaa,
sillä sitähän he tekevät lähes jokaine yö ja päivä.
Tiedän mitä he ajattelevat elämän helppoudesta,
ja hauskuuttavat vain omaa itseään ja egoaan,
ottamalla haltuunsa toisten ihmisten elämiä,
ja kiusaamalla heidän elämänsä loppuun asti,
mutta miksi he sen itselleen tekevät enemminkin?
Koska kiusaamalla muita jättää elämättä,
sitä omaa ja ainutlaatuista elämäänsä,
olemalla läsnä vain toisen ihmisen elämässä,
tuottamalla tuskaa ja piinaa toiselle,
ihminen huomaa lopulta viimeisillä hetkillään,
että oma elämä onkin jäänyt lopulta elämättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti