Olen syntynyt levottoman mielen vankina,
minulle ei ole luontaista vaieta,
ja vaipua vain hiljaisuuden tilaan.
Olen ikuisesti vaeltava sielu,
etsin kunnes löydän mitä haluan,
enkä luovuta jos haluan jotain.
Minä kerron asioista aina,
elämän vaikeista hetkistä,
ja valkeista kesäöistä,
jolloin sielu vain kirkastuu,
ja elämässä on kaunista.
Miksi en kertoisi ja puhuisi,
jos minulle on sanat annettu,
se on elämäni suuri lahja,
jonka olen saanut omakseni.
Minä olen ikuisen onnen etsijä,
taivasta olen monesti tavoitellut,
enkä ole vielä sisälle sinne päässyt,
mutta viimein tulee oma aikani.
Olen silloin valmis elämästä,
tiedän että jokaisella on päivänsä,
ja elämä antaa toisille enemmän,
ja toisen on tyydyttävä vähempään.
Meillä on kohtalonhetkemme,
valinnan mahdollisuutemme annettu,
mitä polkua silloin alan noudattamaan,
takaisin tai taaksepäin en pääse kääntymään.
Siksi on tyydyttävä vain sen hetkiseen,
oman tietomme vaillinaiseen tietoon,
valittava jokaisessa hetkessä mahdollisuus,
onnistua tai epäonnistua elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti