Sadepäivä

Kesän sateinen päivä,

harmaana vellova taivas,

tummana pilvien verho,

sateessa kastuvat jalat.

Tuuli piiskaa puita,

elämässä on itkua,

mielessä on myrskyä,

tuulta ja sadetta.

En ole sadetta pelännyt,

enkä kaihtanut myrskyä,

huomannut tuskin tuulta.

Olen vain purjehtinut,

vastaisia virtoja vaeltanut,

elämässä onnistunut,

taikka epäonnistunut.

Kesäkuun myrskyt,

ei koko maailmaa pimennä,

on vain katsottava kauemmas,

missä on kuulas taivaanranta.

Hehkuuko kohta jo taivas,

aukeneeko pilvien verho,

ja paistaako kirkas aurinko?