Enkä minä tiedä,
miksi jotkut asiat ovat lähempänä,
"Herra on minun paimeneni,
eikä minulta puutu mitään",
on selkeä ajatus olla tyytyväinen,
että voin olla kiitollinen,
jokaisesta hetkestä ja tulevasta,
ne sanat tulevat vain mieleeni,
se on lapsuuden usko,
joka kulki mukani pitkään,
että olen kai palannut kotiin!
Ja usein muistan Vuorisaarnan sanoja,
että jokaisen pitäisi jakaa enemmän,
antaa leipää ja vaatetta tarvitsevalle,
olla heikompien tukena tässä elämässä,
ja antaa anteeksi enemmän ihmisille,
siinä sanomaa jota on vaikea ymmärtää,
mutta se lopulta lienee hyväksyttävä,
että emme voi kaikkea tietää,
kuka ohjaa ketäkin ja mikä on tehtävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti