Ja ne lapsen silmät loistivat,
koko kasvoja valaisi hymy,
siinä hän antoi kämmenensä minulle,
ja pyörittelin sormea siinä,
lausuin lyhyen lorun,
koskettelin kaikkia sormia,
ja hän nauroi iloisesti,
ja tummat silmät säihkyivät,
valaisivat minun päiväni.
Miksi minä näen iloa,
noissa pienissä kasvoissa,
ensin he arastelivat minua,
suomalaista mummoa,
mutta pian löytyi yhteinen kieli,
samanlainen loru on heilläkin,
mutta toki heidän äidinkielellään,
ja sisällöltään erilainen,
- lapsen kämmeneen sopiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti