Pelastaisin jos voisin,
pelastautuisin jos voisin,
mitä ovat painajaiset,
jotka vainoavat vuosikausia,
ehkä lopun elämäni ajan?
Joku ajaa unessa takaa,
joka stalkkaa sairaalaan,
sama toistuu usein,
miettii ulospääsyä,
eikä keksi mitään ratkaisua,
ahdistus tekee pahaa,
alistuu kohtaloonsa,
kärsii sielullaan tuskia,
kunnes taas herää?
Ja niin näkee kaiken,
yhä uudelleen ja uudelleen,
on vankina jossakin,
eikä tiedä ratkaisua pulmiin,
eikä pysty itse tekemään,
mitään vapautensa eteen?
Näkee kännykän palavan,
näkee imurin kädessä,
leimahtavan liekkeihin,
bensaa on mennyt sisälle,
jostakin imuroimasta kohdasta,
on neuvoton siinä tilanteessa,
onneksi kai on vakuutukset kunnossa?
Montako kertaa pakenen yhä uudelleen,
montako kertaa etsin turvapaikkaa,
omassa unessani pakenen muita,
enkä löydä turvapaikkaa ajoissa?
Siinä on suuri ongelma,
lopun elämän ajan kestävät,
painajaiset ovat seurani,
eivätkä ne hylkää minua,
vaan minä muistan kaiken,
kaiken tapahtuneen paremmin,
ja yhä selvemmin ymmärrän,
sen kaiken toteuttamisen,
ja toteutumisen aikatauluineen?
Mitä minä kerron vanhuudessa,
jos minä olen demontoitunut,
kaikesta jo nyt tapahtuneesta,
siitä mitä on sanottu tai kerrottu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti