Hänen yönsä olivat olleet levottomia. Hän heräsi usein ääniin. Sirinä kuului välillä niin voimakkaasti, ja hänen korviinsa pisteli. Joskus hänen ohimoitaan särki ja silmien ympärillä tuntui kipua. Hän kuuli myös usein iltaisin matalaa jyrisevää ääntä ja hänen korvissa tuntui painetta. Ikään kuin joku painoi korvia ja korvissa saattoi lumpsahtaa. Hän ei tiennyt, mikä aiheutti välillä merisairaudelta tuntuvaa painetta, hän tunsi kuinka häntä heilutti sängyssä, vaikka hän oli paikallaan. Hän vaihtoi välillä eri kohtaan nukkumaan, ja tunne helpotti hetkeksi.
Hän mietti usein tunteitaan ja tuntemuksiaan kehossaan. Hän ei ymmärtänyt, mikä sairaus aiheutti tällaisia tunteita. Hän ajatteli usein omaa elämäänsä herätessään yöllä ja kaikkia tapahtumia viimeisen vuoden aikana. Kuinka paljon hänelle oli tapahtunut ja mitä oli edessä? Valvoessaan yöllä hän oli välillä myös epätoivoinen ja epätietoinen tulevaisuudestaan. Hän yritti järkeillä omaa elämäänsä ja perheettömyyttään nyt, kun hän oli ollut yksin jo liki vuoden. Miten hän kaipasi oikeaa kumppania ja oikeaa perhe-elämää!
Välillä hän oli kuullut vanhan miehen arvostelua omasta elämästään, eikä hän tiennyt, että hän oli vaimonsa kanssa olleet niin huonoja omassa elämässään. Hän ajatteli vaimonsa sairautta ja kuolemaa ja ajatteli, että siinä oli ollut kärsimystä monin verroin. Eikö he olleet kärsineet tarpeeksi, että ei enää tarvitsisi arvostella heidän elämäänsä? Hän oli silloin surullinen ja muisteli heidän onnellisia päiviä ja toivoa lapsesta ja perheestä. Miten paljon hän silloin kaipasi vaimonsa kosketusta ja helliä sanoja, joita ilman hän oli nyt jäänyt.
Naisen puhe seurasi häntä kaikkialle, eikä hän aina ymmärtänyt, miten toinen nainen oli ilmestynyt hänelle tällä tavalla hänen elämäänsä. Kuka oli hänet lähettänyt puhumaan hänelle, kun hän oli ollut murheellinen ja allapäin? Kuinka naisen ääni antoi hänelle nyt uutta toivoa, ja uskoa, että hän saisi perheen ja olisi vielä onnellinen. Nainen oli hänen toivonsa nyt, kun elämä oli muutoin kaltoin kohdellut häntä.
Hän ei välittänyt juuri ruumiillista kivuista, eikä hän osannut varoa mitään erityisesti. Hän yritti elää kuten ennenkin, eikä ajatellut, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän vain yritti selvitä päivistä ja elää eteenpäin, koska muuta hän ei juuri voinut. Hän oli jäänyt kiinni kuuntelemiseen, ja sen takia hän ei etsinyt paljoakaan muuta seuraa. Hän koki erikoisia tunteita, ja välillä hän tunsi sellaista hyvää oloa, jota hän ei ollut tuntenut vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti