tiistai 12. helmikuuta 2019

Hiljainen tappaja

Hän oli saapunut töihin hyvissä ajoin tänä aamuna. Oli vielä pimeää, kun hän lähti kotoaan työpaikalle. Hän tarkasti päivän ajoreittejä ja oli toimistossa sisällä. Silloin hän kuuli voimakkaan jyrinän ja tuntui kuin ikkunat helisivät. Hän katsoi ulos ikkunasta, mutta ei nähnyt äänen aiheuttajaa. Työkaveri ihmetteli, mikä hänelle tuli, ja oliko ulkona jotain erikoista. Silloin hän tajusi, että vain hän kuuli työn voimakkaan jyrinän, eikä hänen työkaverinsa kuullut sitä lainkaan. Hän ymmärsi, että jotain muutakin olisi olemassa, sellaista, mitä hän itse ei tiedä!

Hän oli ollut väsynyt, koska nukkuminen jäi välillä vähiin. Hän oli keskittynyt ehkä liikaakin äänien kuuntelemiseen öisin, eikä malttanut aina nukkua. Hän tunsi outoja tuntemuksia kehossaan, ja hän oli yliaktiivinen välillä öisin, että olisi saanut nukutuksi. Hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt tai miten menettelisi näiden äänien suhteen. Hän huomasi ihmisten ihmettelevän, mitä hän kuunteli välillä. Hän ei aina jaksanut keskittyä keskusteluihin muiden kanssa, ja puhui itsekseen aivan eri asioista. Silloin moni ihmetteli hänen käytöstään, koska muut eivät tienneet, että hän kuuli ääniä koko ajan.

Hän pääsi pian omalle ajoreitilleen. Päivä oli alkanut erikoisesti. Hän ei tiennyt jyrinän aiheuttajaa, mutta hän tiesi, että se oli ollut vain osa hänen ympärillään olevasta erikoisesta maailmasta, johon hän oli joutunut. Hän tajusi, että muut eivät kuulleet ääniä, eikä niitä voisi muille edes yrittää selittää, hehän pitäisivät häntä hulluna!

Hän ajoi pikkutietä pitkin, ja hän tunsi kipua ohimoillaan. Hän oli kärsinyt oudosta päänsärystä ajoittain, mutta ei keksinyt sille fyysistä selitystä. Hän kuuli naisen puheen tänään taas koko ajan, eikä hän ymmärtänyt, miten nainen pystyi lukemaan hänen ajatuksensa. Niin tarkasti nainen tiesi hänen ajatuksensa koko ajan, että se teki suuren vaikutuksen mieheen. Hän ajatteli, että piti olla jotain, mikä oli heille yhteistä, muutoin ei kukaan voisi tulkita häntä yhtä hyvin kuin nainen!

Päivä meni työssä tänään hitaasti eteenpäin. Hän oli ollut liian väsynyt valvottuaan pitkälle aamuun. Hän oli lähtenyt tavallista aikaisemmin työpaikalle, ja nyt häntä väsytti kovasti. Hän kuitenkin sinnitteli hereillä, ja sai vihdoin työnsä tehtyä. Kotiin päästyään oli liian väsynyt ja nukahti nopeasti. Hän kuitenkin heräsi puolenyön aikaan, ja muisti, ettei ollut syönyt edes illallista.

Hän laittoi itselleen nopeasti vähän ruokaa, ja söi ja kuunteli naisen puhetta. Silloin häntä alkoi taas kiusaamaan ilkeät äänet. Saatanat, hän itse ajatteli. Ne täytyivät olla kirottuja tai muutoin pahoja henkiä, jotka puhuivat noin ilkeästi hänelle. Hän ei ymmärtänyt, miten rumaa kieltä ne käyttivät, ja mikä oli kaiken puheen tarkoitus. Hän oli hermostunut pahasta puheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti