Kuun sirppi horisontissa,
nousee ylemmäs taivaalla,
on vain hentoista hämärää,
ja heikko taivaan sinerrys.
Helmiäispilvet hohtavat,
tuhannet säteet seuranaan,
aurinko laskee värjäten taivaan,
eikä oikeaa yötä ole.
On vain levoton sielu,
ja levoton mieli,
joka etsii kiinnepistettä.
Miten ihminen näkee,
ja miten hän nauttii,
sellaisesta mitä ei voi omistaa,
mutta minkä voi nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti