Hiljainen tappaja

Hän tunsi saavansa palkkion toiminnastaan, tai hänelle olisi siitä etua. Hänelle oli luvattu uusi puoliso, ja lapsia, joita hän kaipasi eniten edesmenneen vaimonsa kanssa. Hänelle annettiin motivaatio ja lupaus paremmasta ajasta ja eteenpäinpääsystä elämässä.

Hän ei kukaan pakottanut toimimaan tällä tavalla. Hän ajautui pikkuhiljaa mukaan, koska hän ei tuntenut epämiellyttäväksi asiota, eikä hän tuntenut oloaan vaivautuneeksi kuin harvoin. Hän ei tiennyt mitään äänistä, eikä hän osannut pelätä toimintaa. Hän pelasi tai luuli pelaavansa varman päälle, koska hän ei tiennyt, seuraisiko asioista mitään haittaa hänen elämässään. Kaikki näytti etenevän vaivattomasti, eikä hän jäänyt pohtimaan asioita syvällisemmin, koska puhe rauhoitti häntä ja hän kuunteli naisen puhetta mielellään. Hän tunsi hyvää oloa ja nautti naisen äänen pehmeistä soinneista.

Kaikki tapahtumat lähtivät käyntiin pienistä tapahtumista. Hän oli hirveän tragedian kokenut, ja hän koki pelastumisen ja uudelleen syntyvän toivon omassa elämässään. Hän oli ollut epätoivoinen ja epätietoinen, kun hänen vaimonsa kuoli. Nyt hän sai lohdutusta elämäänsä ja sen takia hän alkoi kuuntelemaan ääniä, koska hän sai niistä seuraa hiljaisiin päiviinsä.

Hän tunsi saavansa hyvityksen tapahtumista. Hän tunsi, että hänelle luvattiin palkkio, kun hän toimisi ohjeiden mukaan. Hän ei aavistanut asioissa mitään pelottavaa tai epämääräistä, vaikka jotkut tapahtumat olivat olleet outoja tai pelottavia, hän oli löytänyt tapahtumiin kuitenkin selityksiä ja piti niitä luonnollisina. Hän ei ollut pelännyt mitään, vaan hän oli pystynyt toimimaan kuten aikaisemminkin töissä ja kotonaan.

Hän selviytyi yhteiskunnassaan ja oli osallistuva ihminen työelämässä. Hän oli motivoitunut etenemään elämässään. Hän piti kaikkea kokemaansa kipua kilvoitteluna paremmasta elämästä. Hän saisi jotain palkkiota, vaikka hän kokisi myös epämiellyttäviä asioita, tai tekisi jotain poikkeavia asioita. Häntä harjoitutettiin tuleviin tapahtumiin.

Hän tulisi olemaan sosiaalisesti hyväksytympi, jos hänellä olisi vaimo ja lapsia. Tämä oli tärkeä motivaatio tapahtumille. Hän saisi siten etua itselleen, eikä se olisi mitään kiellettyä vaan tavallista perheellisen ihmisen elämää. Perhe saisi heidän yhteiskunnassaan paljon enemmän arvostusta kuin yksinäisen miehen elämä.

Hän oli tuntenut syyllisyyttä ja häpeää, ettei hänellä ollut lapsia. Ihmiset olivat moittineet heitä itsekkäiksi, kun lapsia ei ollut syntynyt perheeseen. Nyt hänelle oli annettu toivoa paremmasta asemasta yhteisössä ja oman uskonnon piirissä.