Olen saanut olla vahvemmillä käsillä,
kuin omat voimani ovat riittäneet,
minua on kantanut se lapsen usko,
läpi kaikkien harmaiden päivien ylitse.
Olen tuntenut koskettavan käden olkapäällä,
silloin kun on ollut pimeää ja olen ollut yksin,
jossakin yksinäisellä taipaleella,
että en minä vaaroja pelkäisi siellä,
ja tietäisin olevani suojeluksessa.
Enkä minä ole vaipunut epätoivoon,
vaan minä olen selvinnyt kaikesta,
ja minä tunnen olevani siunattu,
kaikissa näissä elämän rikkauksissa.
Että minä olen jaksanut kantaa nämä kaikki,
tämän maallisen vaivalloisen elämän kipuineni,
ja kuitenkin olen jaksanut iloita monesta,
ja jakanut omaa itseäni tarvitseville.
En minä ole jaksanut katketoitua enää,
minä näen paljon enemmän kärsimystä,
ja paljon enemmän surua monissa silmissä,
enkä minä voi muuta kuin olla mukana,
tässä maallisessa matkassani ja omassa kohtalossani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti