Se yksi pieni kiuru,
lensi tornin ylitse,
ja toi toivoa silloin,
että vielä tulee kesä,
ja huominen pelastuu.
Se toi sanoman valosta,
että ehkä koittaa huomen,
että ehkä olen vapaa,
vaikka kärsinkin nyt,
mutta uskoa ei saa menettää,
on oltava uuden toivo.
Miten linnun näkeminen,
herättää iloa sisimpään,
kun synkät aallot kulkevat,
ja murtavat kaiken entisen,
ja mikään ei jää ennalleen,
vaan kaikki on luotava alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti