Etsisinkö kevyempiä siipiä,
jotka kantaisivat vaikeuksien yli,
vai tyydynkö raskaisiin saappaisiin,
jotka uppoavat tukevasti maahan?
Miten matkani on jatkuva,
ja ajattelenko tulevaisuutta,
vai tyydynkö vain muistelemaan,
jo elettyjä elämäni päiviä?
Jos vain jäisin paikoilleni,
pitkästyisin ja surisin turhaan,
käyttämättömiä mahdollisuuksia,
sitä mitä voisi vielä saavuttaa.
Siksi minä lennän kevein siivin,
kurottelen yhä syvemmälle metsään,
ja pidän jaloissani tukevat saappaat,
etten uppoaisi enää elämän kurakkoihin.
On vain olemassa tämä nykyinen aika,
enkä halua sitä hukata turhan pohtimiseen,
sillä se ei vie minua mitenkään eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti