Maailman taakat

Minun taakkani kevyt on,
jos katson maailman taakkoja nyt,
kuinka sodat repivät maailmaa,
ja ihmiset pakenevat pois,
saadakseen elää rauhassa,
uskoa ja toivoa uuteen aikaan.

Minun päiviäni koetellaan,
annetaan paljon ajatuksia,
joskus tuskaa ja huolta,
mutta on myös suurta toivoa,
ja siksi jaksan yhä elää,
koska se toivo on suurempi.

Maailmassa paljon kidutetaan,
toisille tehdään kaikkea pahaa,
ihmisten mielet ovat häiriintyneet,
eikä niitä voi aina ymmärtää,
se "kuka miekkaan ryhtyy",
se ehkä "miekkaan hukkuu".

Toisille enemmän varjoja on,
toisille kirkkaampia päiviä,
vaaroja kukaan tuskin välttää,
ja synkätkin hetket voittaa,
kun ottaa haltuun oman mielen,
ja pakottaa sen puhdasta ajattelemaan.

Antaa anteeksi niille toisille,
koska he eivät voi kaikkea tietää,
eikä sielun syvimpiä kokea,
eikä heillä ole samaa kokemusta,
elämän omasta arvokkuudesta,
tai kokemusta kuoleman läheisyydestä.

Kun on hetkittäin ollut lähellä rajaa,
on kuoleman läheisyys ollut läsnä,
on kokenut sielussaan sen rauhan,
jota vain sen kokenut voi saada,
ei pienet matkalle annetut vaivat,
enää niin paljon ajassa haittaa.

On annettava ja pyydettävä anteeksi,
jos pahan sanan toisesta joskus lausuu,
sillä elämän kokemus joskus puuttuu,
elämän ymmärrys on vaillinainen,
se pahat saa silloin liikkeelle,
ja antaa heille oman oikeutuksen.

Siksi kohtalooni yhä luotan,
enkä pahaa heistä ajattele tai toivo,
sillä suurempi on kuitenkin rakkaus,
rakastaa tätä kaikkea maailmaa,
ja ottaa oma vastuu omasta elämästä,
toivoa että muutkin tekevät sen.