Valkoisen harson peittämä maisema,
on pilvinen harmaa sadepäivä,
keskellä keskitalven aikaa,
sadepisarat tihentyvät sillalla,
ei tämä päivä meille aurinkoa suo.
Harmautta ei kannata koota sydämeen,
sillä ihmisen mieli on herkkä,
se kantaa helposti liikoja taakkoja,
menneet ja turhat on parempi unohtaa,
ja on parempi valita iloiset ihmiset.
Menneen talven lumet ovat vaihtuneet,
uusiin ajatuksiin ja uusiin päiviin,
on aika tehdä elämästä oman
näköinen,
olla läsnä joka hetkessä ja
päivässä,
antaa aikaansa toisille ja itselle.
Antaa valkean vaipan peittää kaikki,
puhdistaa turhat roskat sydämestä,
ottaa elämäänsä uusia ajatuksia,
löytää ehkä jotain uutta suuntaa,
ja valita enemmän iloa elämään.
Antamalla toisille omaa aikaansa,
saa paljon enemmän sydämeensä,
voi iloita uusista ystävyyksistä,
toimia tukena ja kanssakulkijana,
halata kun on halauksen aika.
Ei saa antaa edes keskitalven,
sumuisten harmaiden sadepäivien,
lannistaa ja vetää mieltä maahan,
on vain ajateltava sinistä taivasta,
jossa aurinko paistaa tänäänkin,
raskaiden pilviverhojen takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti