Niin puhdasta on,
ja valkoista lunta,
puiden oksat notkuvat,
taivas on kuulas,
sinisen hohtoinen,
ja päivä oli kaunis.
Kuinka valkoinen on sielumme,
onko se puhdas silloin,
voiko mielestään murheet poistaa,
ja puhdistaa jälleen kaiken,
kuten luonto aina puhdistuu,
uuden valkoisen lumen myötä.
Olisiko ajatuksemme kirkkaat,
kuin aurinko sinisellä taivaalla,
se hohtaa hangen pinnalla,
säteet pilkistävät puiden takaa,
ajatukseni ovat silloin keveitä,
kuin laitumelle karanneet lampaat.
Niin valkoista on metsässä,
ja kaikki on kaunista,
elämän sielussa myös,
en murehdi muista päivistä,
elän vain tämän kauniin,
ja uuden lumen valkoisen,
ihanan kauniin päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti