Taivasta kohti,
siivet levällään,
kiiruhdan joskus,
olen liian hätäinen,
enkä malta odottaa.
Olen levoton,
ajelehdin ajan virrassa,
enkä muista ajatella,
mitä pitäisi tehdä,
etten tuhlaisi aikaani,
johonkin turhuuteen.
Lennän mieleni mukana,
mielikuvistusta täynnä,
ovat ajatukseni keveitä,
eikä ne totta silloin ole,
ne ovat vain päiväperhosia,
jotka elävät vain hetken.
Taivasta yhä tavoittelen,
sinne tuskin yllän,
mutta mieleni lentelee,
ja siipeni ovat keveät,
eikä niitä voi kahlita,
siinä pienessä hetkessä.
Hetken päiväperhonen,
saa olla auringon valossa,
tuntea sen pienen hetken,
ja olla värikäs läiskä,
keskellä vihreää niittyä,
sillä se päiväperhonen,
elää vain sen hetkisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti