Varjoissa vain,
sielu on särkynyt,
tummia hahmoja,
pimeydessä vaeltavia,
valoa ei ole näkyvissä,
on vain eksyneitä,
poloisia, ihmisiä.
He ovat ristiinnaulittu,
johonkin kahlittu,
tumma on taivas,
ja tumma on yö,
eikä kuun valoa näy,
eikä ole juuri toivoa,
on vain sysi musta yö.
Valoja voi etsiä,
päästä irti kahleista,
näistä pirullisista hahmoista,
jotka näkymättöminä vaanivat,
ihmisen sielua raastavat,
saavat kaiken verille,
eikä ne mitään välitä siitä,
mitä toinen ihminen tuntee.
---
He ovat sieluttomia petoja,
joiden tehtävä on tuhota,
kaikki inhimillinen elämä,
sillä petoksen ja pilan teillä,
joita ovat verkoksi kutoneet,
saaneet muita ihmisiä saaliikseen,
ja toimittaneet heidät hoitoon,
psyykkisesti terveet ihmiset!
Mikä onkaan suurempi suru,
suurempi rankaistus uskosta,
että on luvattu jotain muuta,
on petoksella ja viekkaudella,
puhuttu ja vakuutettu hyvää,
mutta kaikki on ollut silkkoa.
Täysin uskomatonta silppua,
tyhjänä kolisevaa tynnyriä,
sitä on sieluunsa saanut jokainen,
joka on heidän verkossaan killunut,
katsonut heidän sielunsa tyhjyyteen,
miten ihminen voi olla niin tyhjä,
ja täysin tunteeton psykopaatti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti