Minulle on annettu ajatuksen vapaus,
miksi en sitä käyttäisi,
jos pääni on pilvissä välillä ollut,
niin kiveen voin pääni iskeä,
ja pudota pilvien sisästä maahan,
kuin meteoriitti.
Palaisin tulen liekkeinä,
tullessani avaruudesta ilmakehään,
kaikki näkisivät silloin valoni,
ja ihmettelisivät sitä taivaalla,
olenko minä uudestisyntynyt?
Turhaa on ehkä toiveeni,
harharetkeni tässä maailmassa,
olen enemmän elämässä kiinni,
kuin koskaan aikaisemmin olen ollut,
enkä voi elämääni paeta,
tehtäväni on ainoastaan elää,
elää tässä hetkessä,
ja tässä ajassa.
En enää vaikene,
sillä vaikeneminen ei ole kultaa,
jota harakat pesäänsä kantavat,
se on vain turhaa roinaa,
jota kukaan ei halua omistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti