Katson valoon,
ikuiseen valoon,
katson kultaan,
hohtaviin timantteihin,
olenko taivaassa jo?
Herään ja havahdun,
näen uuden aamun,
eikä rikkaudet ole,
sitä tärkeintä elämässä,
vaan että toista rakastaa.
Miksi en kantaisi valoa,
mukanani elämässä nyt,
antaisin toisille timantteja,
mitä pystyisin antamaan,
jakaisin sydämeni kultaa.
Tuottaa voisi iloa,
tässä ajassa jo nyt,
jakaa kaikesta omastaan,
iloita toisten mukana,
ennenkuin on myöhäistä.
On parempi elää nyt,
olla toisien elämässä,
jakaa sielunsa sanoja,
omien kättensä töitä,
kun saa olla vielä läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti