Yhä matkalla olen,
kuten kaikki muutkin.
Ja yhä vain matkani,
jatkukoon,
läpi unen ja unelmien.
Ja sorakuoppien.
Sirkusta, karnevaalit, iloa,
naurun ja tanssin taikaa,
rento rytmi vie rantaan,
tutun tuon kaupungin,
ja tunne lempeä on.
Tuulen mukana kuljen,
kuljen kautta valon,
ja läpi kaupungin,
pistäydyn kapakkaan,
tuttuun ja turvalliseen.
Kenkiä vailla olen,
mieltä vailla olen,
on outo tunne tuo,
ajatus on harhaa.
Ajatus on valhetta,
ja mikä totta olla voi,
kuitenkaan ei tiedä,
merelle vai karuselliin,
- minä päädyn?
Hulluna kuolen,
hulluksi syntynyt olen,
niin säveltä tiedä en,
elämästä tippunut olen,
kuin pieni linnunpoikanen.
Kehää kierrän hullun lailla,
suuntani on yhtä sekaisin,
ja narriksi muuttunut olen.
Jos viinaa vain saan,
ja laulut uudet syntyvät,
ei viinan juonti silloin,
voi hukkaan mennä,
syntyy lauluja kaksi,
tai viisi.
Raittiina on vaikeaa,
hulluudesta tietää,
katson iltaan tummuvaan,
ja odotan sitä päivää,
joka on uutta saapuvaa.
Miten kaikki muuttua voi,
ja miksi minä muutun,
olen hetken lintunen,
ja elän vain hetkisen.
Rytmin jyske ja rento meininki,
tulisieluinen lintu karkasi,
ja pääsi irti oranssin valon kera.
Sielu sen on lentänyt tuuleen,
poissa on taivas ja maa.
Kirkkaat kau'ut soivat,
ja sävelen keveys häipyi pois.
Jyske, rytmin tuska, odotus,
uusi tahtien sointi kiireinen,
tuo mieleeni tumman virran,
Nevan rannat ja palatsit.
Ikuinen hohto Nevan rannalla,
ja tumma yö kajastaa,
hehkua uhkean Pietarin,
uudelleen matkaani kuljen,
ja laivat kulkevat myös,
virta vie alta siltojen.
Jossain kauneus hohtaa,
ja jokin odottaa siellä,
mutta kiire ei olla saa.
Odotan iltaa tummuvaa,
ja katson pimeää virtaa,
ajatuksiini hiljentyen.
Kirjoitettu Vakiopaineessa esitysten aiheuttamista mielleyhtymistä ja tunnelmasta 2012!
Tekstit on kirjoitettu kuin automaattikirjoituksena nopeasti ja vain saatujen sanojen virtana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti