Jos tahtoisin illan viimeiset säteet,
ottaa omaan uneeni yöksi,
sitoisin ne tiukaksi siteeksi,
ja näkisin vain aurinkoisia unia,
siellä unieni maailmassa,
johon minut illalla johdatetaan.
Enhän minä niitä säteitä saa,
eikä niitä voi pimeään viedä,
ne elävät vain illan taivaalla,
hehkuen ja väreinä leimuten,
on kätkettävä ne mieleensä,
kun katsoo kaunista taivasta.
Tuhansin pienen pienin sätein,
ilta siivilöityy metsässä,
aurinko jättää tämän päivän,
ja menee piiloon meidän silmistä,
odottaa seuraavaan aamuun,
ilmestyäkseen jälleen taivaalle.
Tuhannet ovat ajatukseni,
kipinöitä ja kiivasta tulta,
välillä auringon säteitä täynnä,
toisinaan sadepilvien pisaroita,
mutta jokainen päivä sarastaa,
mielen ja ihmisen heräämisen myötä.
Enkä surra minä tahtoisi,
olen enemmän vain hetkisen lintuna,
jolloin elämän siivet kantavat,
aina vain sen yhden päivän,
joka eteeni aamulla aukeaa,
tahdoinpa muuta tahi en.
”hetkisen lintuna” kuvaa ajatusteni
ja mieleni vapautta!
En useinkaan selittele tekstejäni,
koska kirjoitan vain omia ajatuksiani, oman mielikuvitukseni
tuotteita, ja omaan elämääni ja elämänkatsomukseeni tai mielenkiinnon kohteisiini liittyviä
ajatuksia ja mielipiteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti