Kuuntele kesän sadetta,
rohkeita tuulen ääniä,
kun ne repivät puita,
ukkosen pojan jylinää,
ja kirkkaita salamoita.
Maisema on himmeä,
sateen kastelemat jalat,
ja litimärät vaatteet,
mutta eteenpäin kuljen,
sillä elämässäkin kastuu,
saa suuria sadepilviä ylleen.
Voiko kukaan välttyä,
elämän pettymyksiltä,
se tuskin olisi edes reilua,
ne vyöryvät kuin ukkospilvet,
sinkoilevat salamoita taivaalta,
ja pyyhkivät pois elämää,
raskaassa rankkasateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti