Matkalla

Jokainen meistä oman elämänsä matkalla,
ihmetellen ja katsellen ihmeellisiä asioita,
odotellen, ehkä toivoen parempia aikoja,
huomaamatta, että elämä on vain tätä,
joskus tasaisen harmaita päiviä,
joskus valkoisia poutapilviä,
jolloin elämä nousee kurkotellen,
ylös kohti sinistä taivasta.

Jokainen päivä on silti arvokas,
sillä se on ainutkertainen mahdollisuus,
eikä meillä ole muuta mahdollisuutta,
kuin elää ne jokaiset päivät yksi kerrallaan,
siksi meidän on tyydyttävä päivän antimiin,
olivatpa ne sinä päivänä erittäin huonoja,
tai joskus kristallin kirkkaita ajatuksia,
että elämä on erittäin korkealentoista.

Jokainen ihminen kätkee paljon asioita,
on oma sielunsa pullollaan ajatuksia,
joita ei ehkä koskaan voi lausua ääneen,
on paljon sielun salaisuuksia,
joista täytyy vaieta koko elämänsä ajan,
eikä toinen ihminen voi tietää toisen elämästä,
kuin sellaisen pienen leivän palasen verran.

Jokainen meistä aina toivoo paljon hyvää,
olla oman elämänsä onnellinen herra,
joka voi päättää omistä päivistään itse,
mutta joskus niistä päättää joku toinen,
eikä meillä ole mahdollisuutta kieltäytyä,
joudumme tyytymään toisten valintoihin,
vaikka se oli meille erittäin vaikeaa.

Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa,
oman elämänsä valintoihin itse,
sillä jokaisessa elämässä on raaminsa,
jotka meille on annettu jo syntymässä,
olemme siten oman onnemme seppiä,
sillä iloita voi ihan pienistäkin asioista,
ja olla onnellinen siitä mitä on siinä hetkessä.

Turha on silloin taivaita tavoitella,
jos pystyy elämään vähemmillä eväillä,
ottaa vain pienen onnen säteen omakseen,
ja on tyytyväinen siihen hetkeen ja aikaan,
johon on oman elonsa kanssa tullut,
katsoo vain elämäänsä eteenpäin toivoen,
ja muistaa monet vanhat opetukset.