Pian olisi vapaapäivä. Hän oli rasittunut viime päivien tapahtumista, ja kaipasi kovasti jo vapaapäivää. Hän ei tiennyt vieläkään tilauksen arvoitusta, eikä kukaan muukaan osannut epäillä puhelinsoiton oikeellisuutta tai huijausta. Kuka tahansa olisi uskonut, että tilaaja oli kauppias itse, ja kukaan ei osannut aavistaa, että joku muu kuin oikea apulainen hakisi tavarat. Autostakaan kukaan ei osannut enää sanoa muuta kuin että se oli ollut valkoinen kulunut pakettiauto, jollaisia oli paljon liikenteessä. Miten voisi löytää vastaukset ja etsiä tapahtumaan syylliset?
Nämä ajatukset olivat usein kiusana, ja tällaisen tapahtuman edessä ihmiset tunsivat olevansa voimattomia ratkaisemaan ongelmia. Koskaan aikaisemmin ei ollut tapahtunut vastaavia heidän liikkeessään, eikä kukaan muukaan ollut kuullut vastaavista tapahtumista. Pian he alkoivat jo epäilemään, että autonkuljettaja oli itse lavastanut kaiken. Se rasitti kovasti häntä ja hän alkoi kärsimään paniikista toisinaan, kun hän lastasi autoaan. Että kaikki toistuisi ja hänestä tulisi rikollinen. Miten tämä oli mahdollista?
Hän tuli erittäin väsyneenä kotiinsa. Hän oli hikinen ja likainen ja peseytyi ennen illallista. Hän kuivasi märkiä hiuksiaan ja tunsi oudon kihinän korvissaan. Hän kuivasi uudestaan kasvojaan ja sama ääni kuului korvissa. Hän toisti saman pyyhkeen vedon kasvoillaan ja joka kerta ääni kuului korvissa. Hän ei keksinyt mitään syytä äänelle. Hän ajatteli hiusten pitävän tuollaista ääntä, mutta miten iho voi tehdä samoin?
Ruoan hän söi kylmänä, koska ei jaksanut laittaa enää mitään lämmintä ruokaa. Hän istuutui hetkeksi tuolille, ja pian napsahti ikkunassa. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt siellä mitään. Hän peitti ikkunan tiukemmin verhoilla, mutta kohta ääni kuului uudestaan. Hän ei pystynyt keskittymään edes syömään loppuun asti, kun hänen oli tutkittava asiaa. Hän otti pienen lampun ja puki päälleen. Hän astui ulos pihalle tutkimaan ikkunaa. Ikkunassa oli pieniä mustia täpliä. Hän kokeili niitä ja ne lähtivät lasista parin hipaisun jälkeen. Ikkunalaudalla oli myös jälkiä, mutta siitä ne eivät lähteneet pois pyyhkäistessä. Hän ihmetteli asiaa, mutta ei keksinyt mitään, mistä ainetta olisi tippunut ikkunalaudalle, tai miten sitä olisi lentänyt ikkunaan?
Koko illan hän ajatteli asioita, ja silloin alkoi äänet taas. Hänen entinen naapuri arvosteli yhä enemmän häntä. Mies puhui hänen vanhemmistaankin ikäviä asioita. Miten hän jaksoi puhua jo kuolleista ihmisistä pahaa? Sitä oli vaikea käsittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti