Edes oudot tapahtumat eivät saaneet häntä huonolle tuulelle. Nainen oli niin ollut hänen unessaan ja hän uneksi ja rakasti nyt naista koko sydämestään. Hän odotti tapaavansa tämän, mutta ei voinut kiirehtiä asioita, sillä nainen ei ihmestynyt hänelle missään kylissä tai toreilla, joissa hän kävi. Hän odotti kovasti tapaavansa naisen jollakin työmatkallaan, mutta kaikki oli vielä epäselvää, eikä nainen puhunut mitään tapaamisesta, vaan odottamisesta. Hän jutteli naiselle kaikkea arkipäiväistä, koska oli yksin autossaan, eikä kukaan kuullut hänen puhuvan. Joskus hän jäi ajatuksiinsa, eikä aina muistanut, mitä toiset ihmiset olivat sanoneet. Hän pystyi kuitenkin hoitamaan työnsä.
Kun hän illalla taas palasi tyhjään kotiinsa, hänet valtasi voimakas kaipaus tuota naista kohtaan. Siinä hän söi hiljaa ja kuunteli ympäristön ääniä. Yht'äkkiä hän kuuli vanhan miehen äänen. Miehen ääni kuulosti vakavalta. Hän puhui miehen aikaisemmasta elämästä. Kuinka hän ei ollut tarpeeksi ahkera kunnioittamaan uskontoaan, eikä käynyt yhdessä rukoilemassa tarpeeksi usein. Kuinka hän ja hänen vaimonsa olivat jättäneet muutkin kokoontumiset väliin, eikä heidän oltu nähty harjoittavan riittävästi uskontoa.
Mies ihmetteli, mikseivät he olleet hankkineet lapsia, että he olivat eläneet kunnioittamatta omaa uskontoaan, he eivät olleet noudattaneet käskyjä ja Jumalan lakia. He olivat pettäneet naapurit ja sukulaisensa omalla itsekkkyydellään.
Mies kuunteli hämmästyneenä vanhemman miehen ääntä. Kuinka hänet olikaan tuomittu? Hän ihmetteli ääneen asioita, mutta mies ei kuunnellut häntä vaan jatkoi hänen moittimistaan. Hän ei ymmärtänyt omaa tuomiotaan, eikä hän tiennyt, miten hänen pitäisi reagoida tähän puheeseen.
Puhe taukosi illan mittaan, ja ympäristän äänet vaimenivat. Mies oli levoton, ja hänen oli vaikea nukahtaa. Hän valvoi melkein koko yön ja mietti omaa elämäänsä. Miten hän ei ollutkaan vaimonsa kanssa tosi uskovainen, vaan heidät oli luokiteltu pettureiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti