Hän meni aamusta taas lastaamaan tavaroita. Töihin oli tulossa uusi kuljettaja ja hänen pitäisi opetella kaikki reitit, joita tavaroiden toimittajat ajavat. "Tänään olisi uusi kuljettaja ja apumies ja tulisi nyt tälle reitille, että ota hänet mukaasi", esimies kertoi autonkuljettajalle. "Opeta hänelle kaikki noutopisteet, ja torit, ja kaupat, joihin pitää tavaroita toimittaa."
Miehet tutustuivat lyhyesti toisiinsa, ja pian alkoi matka maaseudun kyliin ja pikkukaupunkeihin, joissa odotettiin uusia myytäviä tavaroita ja elintarvikkeita. Kaikki oli lastattu auton kyytiin ja matka saattoi alkaa. Miehet istuutuivat auton kyytiin, ja he alkoivat kulkea samoja kyliä ja reittiä, jota autonkuljettajan olisi nyt ajettava. Uusi autonkuljettaja yritti painaa mieleensä tiet ja uusien kylien nimet ja reitit.
Autonkuljettaja keskittyi ajamiseen ja puheli välillä hiljaa itsekseen. Hän kuunteli naisen ääntä ja vastaili tälle. Apumies ei kuunnellut, mitä hän sanoi, vaan hän yritti opetella reittiä, eikä hän pitänyt outona toisen puhetta ja usein ihmiset puhuivat itsekseen, joten se oli tuttua hänelle.
Jonkin matkaa ajettuaan autonkuljettaja kertoi naisesta ja heidän suunnitelmistaan. Hän kertoi nähneensä naisen ja naisen puhuvan hänelle autossa. Apumies ihmetteli, ettei hän kuullut mitään. Nainen pyysi autonkuljettjaa kertomaan, että hänellä oli tuhannesosan parempi kuulo ja siksi hän kuuli puheen, vaikka apumies ei kuullutkaan!
Autonkuljettaja kertoi kaikesta, mitä nainen oli puhunut hänelle, ja heidän suunnitelmistaan ja yhteisestä tulevaisuudesta. Hän kertoi naisen puhuvan hänelle aina automatkojen aikana, ja nyt muulloinkin välillä. Nainen oli kaunis ja hän oli nähnyt hänet unessa muutaman kerran, sekä torin laidalla. Mutta he eivät olleet vielä muutoin tavanneet, ja naisen mielestä he sopivat hyvin toisilleen. Nainen oli kehoittanut häntä odottamaan ja hän oli innoissaan uudesta perheestä.
Apumies ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, ja hän ei kuullut mitään naisen puhetta. Hän ei oikein uskonut asian olevan totta, mutta ei ymmärtänyt, miksi toinen oli noin innoissaan asiasta ja varma kaikesta. Hän piti autonkuljettajaa outona ja omituisena, mutta ei kysellyt enempää, vaan yritti keskittyä ajoreitin ja paikkojen opiskeluun. Hän päätti olla kuuntelematta autonkuljettajan puheita, ja piti häntä hiukan höpsähtäneenä ressukkana!
Loppumatkan autonkuljettaja ei enää jutellut kovin aktiivisesti naisella, vaan käsitti apumiehen toiveen olla hiljaa. Hän kuunteli naisen puhetta, ja nainen sanoi, ettei tuo toinen mies ymmärtänyt heidän yhteyttä, eikä hänen erikoista kuuloaan. Nainen vakuutti, että he eivät koskaan pääsisi eroon toisistaan, vaan heistä olisi tuleva perhe vielä jonakin päivänä.
Päivä meni hiukan eri tavalla kuin normaalisti, mutta he saapuivat vihdoin takaisin kotikaupunkiinsa. Apumies kiitti opastuksesta ja lähti omaan kotiinsa. Autonkuljettaja vei asiakirjat toimistolle, ja meni myös kotiinsa. Mutta häntä jäi kovasti vaivaamaan hänen erikoinen kuulonsa, olisiko se totta, vai miten oli mahdollista kuulla puhetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti