Elämässä oli paljon epävarmoja tekijöitä, joihin ei löytynyt vastauksia. Hän tunsi joskus, että kuolema olisi ratkaisu ongelmiin, mutta mitä hän voittaisi sillä? Joskus oli vaikea elää vailla suuntaa tai päämäärää. Hän ymmärsi itsekin, että jokin muu hallitsi hänen elämäänsä. Hänestä oli tullut sivustakatsoja, koska hän ei itse hallinnut tapahtumia. Jos ihminen itse ei pysty päättämään elämästään, hän on hyvin epävarma ja ahdistunut.
Kukaan ei pystynyt auttamaan häntä tässä tilanteessa. Hän ymmärsi sen paremmin nyt, kun hänen vaimonsa kuolemasta oli kulunut jo pari kuukautta. Vaimonsa kanssa hän oli pystynyt jakamaan kaiken. Jos ei ole ainoatakaan ihmistä, jolle pystyy uskoutumaan, ei voi jakaa kokemuksia tai syvempiä ajatuksia.
Mutta hän päätti elää ja katsoa, mitä tapahtuisi vielä hänen elämässään. Ehkä häntä vain koeteltiin hänen uskossaan, ehkä hänelle oli vielä jokin tehtävä. Jokainen päivä oli uusi arvoitus hänen elämässään. Hän mietti, mitä vielä saisi kokea, saisiko hän vielä uuden vaimon, ja mitä nämä tapahtumat olivat merkinneet.
Hän kulutti yhä enemmän aikaa asioiden miettimiseen, ja samalla hän etsi tietoja, oliko muut ihmiset kokeneet samankaltaisi kokemuksia. Jos löytyisi joku, joka osaisi neuvoa häntä, ja kuka se olisi?
Elämän valoisten asioiden löytäminen oli vaikeaa nyt. Hänellä oli vähän sukulaisia, ja osa ystävistä ei enää käynyt heillä, koska hän oli yksin. Yksinäisyys oli käsinkosketeltavaa. Työpäivät olivat liian pitkiä, että hän ehtisi harrastamaan mitään. Hän omisti elämänsä nyt työlleen.
Työ oli ainoa asia, joka antoi tyydytystä hänen elämässään. Hän yritti olla ahkera, ja muistaa kaikki asiat, mutta äänet veivät joskus hänen huomiokyvyn, ja saattoi ajaa väärään paikkaan.
Häne päivänsä olivat nyt hyvin samanlaisia. Vain viikonloppu toi vaihtelua, jos hän oli pois töistä. Hän ei ollut enää tekemisissä vaimonsa sukulaisten kanssa. Tätä hänen oli vaikea käsittää, miten ihminen voi jäädä jollaakin tapaa ulkopuoliseksi yhteiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti