"Jos voi nähdä pienempiä asioita, voi nähdä myös isompia asioita. Inhimillinen elämä. Muistojen kunnioittaminen. Elämä jatkuu virtana, sinisen taivaan alla, joskus surullisin mielin, särkynein sydämin. Joskus taas hetket, vain viipyvät muistoissa. Ja ajatus on muualla, lentävänä aavistuksena, epävarmuutena tulevasta, jota me kaikki elämme, josta emme vielä tiedä, mutta kuka on ensimmäinen ja kuka voisi olla viimeinen. Mitä elämä tuo, mitä elämä vie, kärsimystä ja onnea, vaihdellen, vuorotellen ja hetki hetkeltä. Olenko minä yksin?"
Hänellä oli ollut levoton yö. Illalla hän oli kuullut vanhan miehen äänen puhuvan taas pahaa hänestä ja hänen edesmenneestä vaimosta. Vanha mies oli sanonut, että hän on pettänyt vaimonsa luottamuksen ja ei ole kunnioittanut vaimonsa muistoa. Hän on sortunut turhiin ajatuksiin. Hänen pitäisi unohtaa kaikki muu, ja muistella vain vaimoaan. Ei hänen pitäisi enää etsiä muuta elämää, vaan tyytyä tähän. Vanha mies oli vihainen hänen ajatuksistaan uudesta perheestä, ja lasten hankkimisesta ja uuden elämän suunnittelusta.
Vanhan miehen ajatukset saivat hänen surulliseksi ja mietteliääksi. Hän ei tiennyt, miten hän ei olisi rakastanut vaimoaan tarpeeksi, ja miksi hän ei ollut riittävästi surrut tätä. Hän ei itsekään enää tiennyt, mikä oli oikein ja mikä oli väärin. Tuntui hyvin sekavalta ja väärältä ajatella uutta elämää toisen naisen kanssa. Vanhan miehen puhe tuomitsi hänet hyvin ankarasti, eikä hän saanut juuri rauhaa ajatuksiltaan tai muistoiltaan kaiken tämän jälkeen.
Hän valvoi melkein koko yön, ja oli hyvin liikuttunut välillä. Hänen oli katsottava yhä uudelleen useita kertoja vaimonsa vaatteita todetakseen kaiken olevan tallella. Hän suri mielessään ja oli hyvin levoton, miksi hänen vaimonsa piti kuolla, miksei otettu häntä pois. Hän tunsi olevansa voimaton ja avuton kaiken tapahtuneen suhteen. Hän ei voinut puolustella mitenkään omaa elämäänsä nyt. Hän tunsi myös syyllisyyttä oman vaimonsa viimeisten kuukausien ajasta, että hän oli ollut töissä, eikä itse hoitanut vaimoaan koko ajan.
Hän tunsi itsensä välillä petturiksi ja pettäneensä vaimonsa todella tässä tilanteessa. Hän ei osannut ajatella, miten hänen olisi pitänyt toimia, tai mitä hän olisi tehnyt toisin. Hän tunsi olonsa yhä epävarmemmaksi kaiken kuulemansa jälkeen. Asiat vaivasivat häntä pitkään vielä seuraavanakin päivänä. Hän oli kuin unessa osan päivästä, ja ajoi rutiininomaisesti oman reittinsä. Edes naisen puhe ei saanut häntä unohtamaan edellisen yön tapahtumia. Mitä hänelle oli tapahtumassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti