sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Hiljainen tappaja

Yö oli rauhaton. Hän nukahti ja heräsi aaltomaiseen tunteeseen kehossaan. Paineen tunne liikkui vatsan alueella edestakaisin. Hän vaihtoi paikkaa sängyssä ja nukahti uudestaan. Hetken päästä hän heräsi uudestaan paineen tuntemukseen kehossaan. Koko yö jatkui samalla tavalla. Lopulta hän antoi periksi, ja nukahti vaikka kehossa oli erilaisia aaltomaisia tuntemuksia, aivan kuin jokin olisi aaltoillut hänen kehossaan. Hän ei tiennyt, mikä aiheutti sellaisia tuntemuksia. Hän arveli, että jos oli jotain tekemistä täysikuun kanssa tai joku muu kone tai laite lähialueella vaikutti hänen kehoonsa.

Toinen häiritsevä tekijä oli kuin kivien tiputtaminen naapurissa vessaan, se kuului hyvin seinien lävitse. Hän ei tiennyt, miten olisi kysellyt asiasta naapureilta. Hän ihmetteli ääntä, joka kuului useita kertoja illalla hänen yrittäessään nukahtaa. Mutta saattoi myös olla, että ne äänet tulivat viemäreistä, ja ne voivat tulla kaukaakin, joten sitä ei ehkä tiedä naapurikaan! Hän ei kuitenkaan antanut asian häiritä enempää, ja päivällä hän unohti koko asian. Ehkä siihen oli joku luonnollinen selitys!

Illalla hän taas muisti kolahdukset ja pian taas alkoivat samat äänet, kun hän kiinnitti huomiota ympäristön ääniin mennessään nukkumaan. Muutoin ei ympäristö häntä häirinnyt hänen tehdessään omia töitään, ja meteliä tuli myös aamuisin, päivisin ja iltaisin lähikaduilta, eikä häntä edes se häirinnyt sen enempää. Yöllä kadut hiljentyivät, eikä liikennettä ollut juurikaan siellä alueella, koska siellä ei ollut lähellä kauppoja, tai kahviloita, tai muutakaan liiketoimintaa. Hän oli ollut hyvin tyytyväinen omaan asuinympäristöönsä juuri sen hiljaisuuden takia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti