lauantai 29. joulukuuta 2018

Hiljainen tappaja

Viimeiset päivät olivat olleet sekavia, mutta toisaalta hän oli tuntenut tunteita, jotka olivat hänelle uusia nyt. Hän tunsi olevansa jonkun ihailun keskipiste, ja hän tunsi kehossaan onnellisia tunteita. Hän tunsi ihollaan yhä useamman hennon kosketuksen, kuin joku olisi hipaissut häntä ja hänen huuliaan. Ja kun hän nukkui hänen näki kaikkea kaunista, eikä hän kokenut enää painajaismaisia unia. Hän tajusi, että nainen ikäänkuin kaappasi hänen mielensä ja ajatuksensa, niin tarkkaan nainen piti huolen hänestä.

Nainen puhui hänelle, että kuinka nainen oli nähnyt hänet torilla tai ajamassa autollaan, ja missä paikoissa hän oli ollut autonsa kanssa ja missä kaupassa nainen oli vieraillut. Mies ihmetteli naisen puhetta, mutta kaikki ajat ja paikat pitivät totta. Hän tosiaan oli ollut noissa paikoissa silloin, kun nainen oli nähnyt hänet. Mies oli ihmeissään saamastaan onnesta. Hän oli yhä varmempi, että jotain hyvää tapahtuisi hänen elämässään.

Mies oli taas lastaamassa aamulla tavaroita, ja tänään hän oli katsomassa uutta pakasteosastoa. Osa autoista varustettaisiin pakastelaitteilla, ja kaikkien oli tutustuttava tähän uuteen tapaa säilöä tuotteita. Mies kuuli pakastimesta ääniä, ja äänet olivat vanhan miehen tuomitsevia ääniä. Mies puhui pakastimen hurinan kautta hänelle. Mies tuomitsi hänen nykyiset ajatuksensa ja tekonsa. Hän ihmetteli kovasti, miten joku puhui pakastimen hurinan kautta hänelle.

Enemmän hän satutti kuitenkin vanhan miehen puhe. Tuomio uudesta onnesta oli tyrmäävä, ja hänen olisi kunnioitettava perinteitä enemmän ja uskontoa, ja valittava puoliso perinteisellä tavalla.

Kaiken tapahtuneen jälkeen mies oli taas epävarma ja hän lähti ajamaan kuormaansa. Hän päätti antaa asioiden olla rauhassa jonkin aikaa. Hän ihmetteli vanhan miehen puhetta, ja miten pakastimen hurina sai hänen äänensä kuuluviin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti