keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Isovanhemmuudesta jota ei enää ole

Viime kesänä minulle tehtiin pila, ja joku laittoi minut psykiatriseen hoitoon lauseella, jota en ole sanonut: "Usan armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan." Tämä ei ole lainkaan minun omaa kieltä, enkä tiedä, miten sen tulkitsisi?

Pila on toimiva! Kannattaa ehkä tehdä useammalle ihmisille, niin saadaan enemmän aikaan! Lopputuloksena sain kuitenkin puhtaat paperit sairaalasta, etten ole hoitoa vaativa sairas, eikä minulla ole harhaluuloisuutta tai psyykoosin oireita.

Sosiaalitoimisto oli kuitenkin silloin saanut tiedon, ja he kirjoittivat lausunnon, jonka mukaan minun oikeuteni osallistua lapsenlasta koskevien asioiden käsittelyyn, ei ole lapsen edun mukaista. Näin ollen minun isoäityiteni on kuollut ja kuopattu nyt.

En ole enää tekemissä lapsenlapseni kanssa lainkaan, eli hän on minulle kuollut ihminen. En ehkä tule koskaan elämäni aikana näkemään häntä, jos en elä tarpeeksi pitkään. Ehkä kahdeksantoista täytettyään hän haluaa tavata, jolloin voin selittää kaiken, mitä minulle on tehty.

Mutta elän muuten mukavaa elämää, olen ihan tavallinen ja osa-aikaisesti töissä käyvä. Harrastan Marttoja, urheiluseurojen toimintaa, taidepiirejä ja kirjoitan runoja. Teen runsaasti käsitöitä ja olen lahjoittanut villasukkia ja tauluja hyväntekeväisyyteen.

Matkustelen, kun rahavarat sallivat ja olen varannut jo matkan Los Angelesiin tammikuussa. Matkustan sinne poikani kanssa. Odotan mielenkiinnolla pikkuserkkujeni tapaamista siellä. Lisäksi minulla on pikkuserkkuja Ruotsissa, joita en ole koskaan tavannut, joten heidänkin tapaaminen voisi onnistua nyt, kun en ole joka viikko aina töissä.

Mutta en enää sure mennyttä elämää, ja se on tärkeintä, että ymmärtää tilanteen. Moni ihminen joutuu luopumaan isovanhemmuudesta nykyaikana. Yhä useammat parit jäävät ilman omia lapsia ja ilman isovanhemmuutta. Siksi ymmärrän, että ei ole mitenkään katastrofi olla ilman lapsenlapsia, vaan hyväksyy tapahtumat ja on vain nautittava sellaisesta elämästä, jonka pystyy luomaan ja saamaan.

Tuulta ei kannata tavoitella, eikä asioita selitellä enempää. Meillä on vain tämä yksi elämä, ja olisi haaskausta jättää se suremiseen ja elämättä, jos joku muu päättää meidän puolesta. On vain parempi elää niillä eväillä, joita on olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti