Jos voisin rakastaa,
kaiken elämän ehjäksi,
unohtaa kaikki murheet,
joita ihmiset kokevat,
kaiken sen vääryyden,
jota maailma toistaa,
ja kantaa päällään.
Sanamme ei riitä,
kuvaamaan sitä hätää,
jota moni kokee maailmassa,
jossa pitäisi olla tilaa kaikille.
On paljon ihmisiä,
ilman omaa maataan,
heille ei ole paikkaa,
eikä heitä ehkä halua kukaan,
on vain tuntemattomia kasvoja,
ja tietämättömiä teitä,
joita heidän on kuljettava.
Epätoivoinen,
kovin epäarvoinen,
on käsitys elämästä,
sen ihmisen arvokkuudesta,
ja elämisen oikeutuksesta,
mutta kuka sen arvon määrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti