Kun on kerran elämässään joutunut myöntämään olevansa väärässä asioiden suhteen, ja saa mielenterveyshäiriöisen leiman, ei häntä hevillä enää voida terveeksi julistaa!
Itse koin tämän karvaasti viime kesänä, kun kerroin yli puolentoista vuoden takaisia tapahtumia, joista osa oli noin kolmen vuoden takaisia. Minulle oli tehty muutama kiusaaminen, ja muutama tapahtuma oli sellaisia, että ne olivat piloja, ja näin jälkikäteen ymmärrän ne. Silloin en tiennyt niistä pilateoista, vaan kerroin avoimesti ja todellisina tapahtumina seurauksin, että sain heti ns. hullun leiman. Tapauksia en ala enää selittämään, mutta ne olivat liian erikoisia tai sellaisia, että en ottanut todisteita, joten en pystynyt jälkikäteen mitään todistetta näyttämään.
Nyt kun tänään luin jutun nuoresta naisesta, jota oma isä oli hyväksikäyttänyt kymmenisen vuotta, ja kuinka hän oli yrittänyt hakea apua pitkään, ymmärrän, että joskus totuus on tarua ihmeellisempi. Hänen kohdallaan olisi pitänyt herätä heti jo 11 -vuotiaana, kun ensimmäinen raskauden keskeytys oli ajankohtainen ja tosiasia, mitä oli tapahtunut niin nuorelle ihmiselle. Lopulta hän jopa synnytti lapsen omalle isälleen, eikä kukaan ilmeisesti epäillyt mitään hyväksikäyttöä!? Pitäisi puuttua asioihin, eikä uskoa muuta, sillä totuus voi olla tosiaan toisenlainenkin! Ymmärrän hyvin, että toisten ihmisten ja etenkään lapsen kertomaa ei ole otettu todesta, vaan hän sai kärsi kymmenen vuotta. Tämä lienee totuus monen muunkin ihmisen kohdalla, jos sattuu joku erikoinen tapahtuma tai hänelle tehdään pila, josta ei voi saada todistetta, tai ei huomaa tallentaa tietoja, nauhottaa tai printata mahdollista todistetta! Raiskauksessa tai lapsen hyväksikäytössä toki pitäisi olla todisteita, ja asiaa olisi pitänyt tutkia paljon aikaisemmin, ettei tapahtuisi tällaista!
Itselleni tämä kesä näytti varjopuolensa, kun minulle tehtiin kiusaa, ja lähetettiin psykiatriseen hoitoon taas. Lauseella: "Usan armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan." Ei tosiaan ollut minun sanoma lause, eikä todenperäinen sairaudestani.
Mutta se, että minulle kannettiin kaunaa aikaisemmista tapahtumista on totta! Minua syytti eräs naapuri asioista, joista olin kertonut muille, ja nehän olivat tapahtuneet ja totta! Hän yritti provosoida minua ja saikin aikaan paniikkihäiriökohtauksen, ja minut vietiin neljäksi päiväksi sairaalaan tarkkailtavaksi.
Onnekseni minulla ei todettu mitään psykoosia tai harhaluuloisuutta, eikä hoidon tarvetta, vaan pääsin pois neljän päivän jälkeen, kun mieheni vielä todisti, että minä olin ollut tervet.
Monet ihmiset ovat olleet kauhuissaan tapahtumista, kun kerroin heille syyn, eli mitä minulle sanottiin omassa pihassani, ja, miksi minä olin niin sairas.
Olin vain kertonut totuuden, mitä tapahtui viime syksynä, ja mistä pahoitin mieleni silloin viime syksynä, ja siitä minua syytettiin omassa pihassani, että olin niin sairas, että olin kertonut siitä muille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti