Kirjoitan nyt avoimesti, mitä koin sairastumiseni aikana, koska uskon, että jakamalla kokemukset joku muu hyötyä ja todeta, että hän kokenut samanlaisia tai samankaltaisia kokemuksia.
Että hän voi selvitä siitä elämään ja palata vielä työelämään ja elää normaalia perhe-elämää kaikista vaikeuksista huolimatta.
Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kokemuksista on vain otettava opiksi. Ja meillä on vain tämä yksi elämä, ja se on liian kallis hukattavaksi tällaisiin joutavan päiväisiin tapahtumiin tai niiden suremiseen tai pohtimiseen näin jälkikäteen.
On vain otettava ohjat omiin käsiinsä, ja elettävä jokainen päivä niin kuin se oli se viimeinen päivä.
Tämä tarina on mielenkiintoinen ja erittäin monitahoinen, ja siksi se on kertomisen arvoinen, koska se voi auttaa ja pelastaa muita ihmisiä elämälle.
Että ihminen selviää elämään takaisin tavallista normaalia elämää.
Teen mitä pystyn, enkä enempää voi! Mutta elän jokaisena päivänä, kunnes kuolema meidät erottaa.
Onneksi on se hautapaikkakin jo varattuna! (Musta huumori auttaa jokaisena päivänä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti