Hetket

Elämän hetket,
ovat liian arvokkaita,
tuhlattavaksi turhuuteen,
on vain oltava tietoinen,
kaiken elämän rajallisuudesta.

Sillä viimeisellä viivalla,
on enää turha katua,
sitä elettyä elämää,
on vain oltava tyytyväinen,
että olen sittenkin elänyt.

Oman tietämykseni varassa,
on oleva loppuelämän matka,
sitä ei kuitenkaan voi tietää,
paljonko se on päivissä tai vuosissa,
se on aina oleva arvoitus.

Elämässä on jotain pyhää,
jota emme voi nähdä,
mutta voimme kokea suojelusta,
tuntea kuinka kuin käsi koskettaisi,
sanoisi aja nyt hiukan hiljempaa.

Se vain on ollut suurta johdatusta,
ja suuremman voiman kosketusta,
se suojelevan käden tuntemus,
joka on siinä menoa hillinnyt,
on tuntenut sen rauhan sanoman.

On vain hyväksyttävä,
omat voimamme ovat vaillinaiset,
eivät aina matkaamme riitä,
siihen tarvitaan suurempaa,
elämänantajan johdatusta.