Valoa ja valkoista lunta,
suuria hentoisia hiutaleita,
kaikki on niin kaunista,
kun lumi valaisee maailmaa,
tuo uuden vuodenajan mukanaan.
Kultainen on auringonkehrä,
taivaalla ohuen pilviverhon takana,
kuin taianomainen on metsä,
valo siivilöityy puiden lomasta,
ja kaikkialla loistaa lumihiutaleet.
On elämässä valkeutta nyt,
kun on ollut liiaksi varjoja,
ja suurempaa ahdistusta,
mutta valo loistaa taas,
ja elämä voittaa jälleen.
Puuterilumi verhoilee kasvit,
antaa hennon suojan nyt,
kun pakkanen kiristyy,
ja maa ja järvet jäätyvät,
luonto peittyy lumeen.
On talviunen aika,
ihminenkin tarvitsee lepoa,
on otettava kaikki irti,
näistä hämäristä päivistä,
annettava sielulle ja ruumiille,
niiden tarvitsema lepoaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti