Minut uhattiin tappaa, minut uhattiin polttaa autoni kanssa, jne. Uhkauksia on ollut niin paljon, että en usko, että minun kuolemani olisi mikään yllätys ollut missään vaiheessa. Jokainenhan vain elää kuollakseen jonain päivänä. Se lienee vain elämän lopullinen tarkoitus.
Mutta uhkaukset olivat alussa niin todellisia ja samoin pelottelua oli monissa paikoin, joissa olin vain yksin paikalla, että ihminen saadaan epäilemään ja pelkäämään, se oli tarkoitus sillä alun pelotteluilla. Nyt en enää pelkää edes kuolla, sillä rajalla käynti on ollut niin seesteinen ja rauhallinen. Vain saman kokenut voi tietää, että loppujen lopuksi pelko on aivan turha.
Ihmisen matka ei ole vain sen päivien määrä, vaan sen kokemusten määrä. Mitä on ollut elämässä ja mitä on kokenut. Siksi enä pelkää, sillä olen vain elänyt jokaisen päivän nyt niin hyvin kuin olen voinut. En edes pelkää kiusantekijöitäni, olivatpa he missä tahansa tai mihin tahansa verhoutuneet, kohtaamme päivittäin tahi ei, sillä ei ole merkitystä!
Minä puhun avoimesti sen takia, että tiedän tämän saman kokeneiden kokemuksen olleen sama. Se ainainen pelottelu tekee ihmisestä vainoharhaisen ja sehän oli kaiken tarkoitus. Enää en pelkää kohdata ketään, en edes pimeässä yössä.
Kuolemalla peloittelu ja erilaisten onnettomuuksien kanssa pelottelu käy kyllä mielen päälle ja niihin se alussa kävikin, eikä niitä voi unohtaa.
Katson nyt vain eteenpäin, olen päässyt pelkojeni ylitse, ja sen kiusanteon ylitse, porskutan eteenpäin, niin hyvin kuin voin sen tehdä kaikesta huolimatta! Olen voittanut tämän erän.
Muista eristä minulla ei ole olemassa tietoa, ja se on arvoitus, mitä elämä tuo tullessaan. Halusin kuitenkin rohkaista jokaista tekemään elämästään oman näköisensä ja elämisen arvoinen, olipa kulissien takana tai taustatekijöissä mitä tahansa. Emme voi tietää kuin pienen palasen ja elää vain yhden päivän kerrallaan. Siksi ei ole tarpeen pelätä tänään eikä huomenna. Me olemme kaikki vain väliaikaisia tässä elämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti