Tulipa tässä mieleen, että kuolemani pystytään hoitamaan ihan mallikkaasti. Olen nimittäin tehnyt henkivakuutuksen ja edunsaajana on nykyinen avopuoliso. Ei tarvitse sitten miettiä, mistä ne rahat siihen tarkoitukseen kaivaa, kun olen tyhjätasku aina itse.
On ihan hyvä vakuutussumma 10.000 euroa, että eiköhän sillä jo polttohautauksen saa, ja kun on se sukuhautapaikkakin jo varattuna siellä Saarijärven kirkon ja kellotapulin välissä, niin ei ole siitäkään huolenhäivää. Samaan paikkaan ovat jo oman hautapaikkansa haluavia ilmaantunut yksi sisareni ja veljeni, että eiköhän me sovussa siihen samaan paikkaan mahduta ollaanhan me vartuttu yhdessä siellä Saarijärven Pajupurolla.
Pajupurolla on aina mukava käydä, siellä on paljon vielä tuttuja ja vanhempaa väkeä. Useita iltoja vietin siellä toissa kesänä kylän kahvitteluilloissa ja talkoissa. Aina on mukava tavata.
Mutta ketä ihminen tapaa oman kuolemansa jälkeen, sitä ei voi tietää. Ainahan on se jälleennäkemisen toivo olemassa, että tapaa sukulaisensa, edesmenneet siellä toisella puolella.
Hymyillään kun tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti