Nyt on taas aika koota kaikki kansien sisään, omat runotuotokset tältä vuodelta, ja
painattaa taas oma kokoelma, kuten olen jo parina vuotena tehnyt.
On mukava muistaa tuttuja vuosien varrelta
ja antaa heille omaa tuotantoa oleva teos,
muistoksi ja luettavaksi.
Se muistuttaa vielä elämästä,
eletystä ja tulevasta,
kaikista kokemuksista matkan varrelta
ja siitä mitä on mieleeni tullut ajatuksina
ja sanoina kaiken elämän keskellä.
Olen ollut vain lintu
ja lentoni on ollut välillä haparoivaa,
olen ollut siipirikko ja vajavainen,
mutta ylemmäs olen aina yrittänyt
ja päässytkin välillä pilvien päälle,
näkemään sen kaiken kauneuden.
Siksi yhä kirjoitan ja runoilen,
olen oman sieluni vanki,
ja siinä on onneni avain,
eikä sitä minulta voi kukaan ryöstää,
sillä omistan omat ajatukseni,
ja olen oppinut ajattelemaan entistä itsenäisemmin
ja omana itsenä.
Ilmaisen omia ajatuksiani elämästä
nyt ja tuonpuoleisesta,
josta ei ole tietoa meillä kenelläkään.
Mutta emme pelkää,
sillä luotamme tulevaan ja siihen,
että elämä jatkuu toisessa muodossa.
Ota vain oma mielesi ja anna sen lentää,
halki sinisen taivaankaaren
ja hymyile ja katsele maata,
joka allasi avautuu,
ole rohkea ja utelias,
opi ja ota opiksesi,
virheitä tekee meistä jokainen,
ja jokainen voi olla onnellinen,
niillä omalla taidollaan ja omilla kyvyillään,
eikä meitä ole kahta samanlaista,
me olemme kaikki vain omia yksilöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti